MAIJU. Ja ehkäpä Jussi ja Hannakin voivat antaa minulle sen verran—
TEUVO. Milloinka te jo lähtisitte?
MAIJU. Niin pian kuin mahdollista. Vaikka tänä päivänä.
TEUVO (katsoo kelloaan). Kahdentoista junassa?
MAIJU. Kerkiäisittekö siksi? Kyllä minä olen valmis.
TEUVO. Ja te olette tarkkaan punninnut asiaa? Ettette sitten kadu perästäpäin?
MAIJU. En missään tapauksessa. Ymmärrättehän, ettei minulla ole muuta neuvoa. Joko kuolla ikävään taikka karata.—Hyvällä ei pappa eikä mamma koskaan antaisi minun mennä teaatteriin, ei voi panna kysymykseenkään.
TEUVO. Niinpä lähdemme siis! Mutta teidän omalla edesvastauksellanne.
MAIJU. Kuinka te olette kovasti hyvä! Olen elämänikäni teille kiitollinen—
TEUVO. Mitä turhia—