AKSEL. Mutta rakkahin Sylvi!
SYLVI. Yhdeksi ainoaksi viikoksi, Aksel!
AKSEL. No, mutta ole toki järkevä, hyvä lapsi. Enhän minä voi laiminlyödä virkaani.
SYLVI. Joku toinen voisi hoitaa sitä sen aikaa.
AKSEL. Mitä sanot,—ei, sinä olet tosiaankin kovin lapsellinen, Sylvi kulta. Minun pitäisi yks' kaksi jättää kaikki tyyni ja istua kädet ristissä—tehdäkseni pikku vaimolleni mieliksi. Ei, se ei käy päinsä, lapseni.
SYLVI. Menethän sinä usein metsästämään, esimerkiksi, ja viivyt siellä päiväkausia.
AKSEL. No niin, sehän on ihan toista, tiedämmä. Enkähän minä kovin usein ole sielläkään ollut.
SYLVI. Sinä et siis aijo pysyä sanassasi?
AKSEL. Maltapas—jos sovittelisimme muulla tavalla vai mitä arvelet?
Ensi kesänä voisin ehkä ottaa virkavapautta viikoksi tai pariksi.
SYLVI (nyreissään). Kesään on niin pitkä aika.