AKSEL. Mutta, rakas pikku Sylvi, minkätähden minun sitten pitäisi heittää työni?
SYLVI. Kyllähän sinä sen tiedät. Siksi että minulla on niin ikävä olla yksin, kun sinä alituisesti joko olet ulkona taikka istut kirjoituspöytäsi ääressä.
AKSEL. Entä kun me nyt keksisimme jotain oikein hauskaa pikku kissimirrille, suostuisitko sitten siirtämään tuon laiskuriviikon ensi kesään?
SYLVI. Niin no—ehkäpä. Jos sinä tosiaankin keksit jotain erinomaisen hauskaa.
AKSEL. Annapas kun ajattelen—. Kuules nyt. Minä menen kirjakauppaan ja etsin sinulle sieltä jonkun hyvin huvittavan kirjan.
SYLVI. Ush—ei! Minä olen ihan kyllästynyt kirjoihin.
AKSEL. Joitakuita uusia soittokappaleita sitten?
SYLVI. En minä välitä soitostakaan.
AKSEL. Nytpä minä tiedän. Sinä lähetät kutsumaan vieraita.
SYLVI. Niin—mutta ketä?