SYLVI. On—
VIKTOR (hiljaa). Kuka sitten? Sinä olet niin pelästynyt. Kuka siellä on?
SYLVI. Hän—Aksel—Jumala, Jumala, anna minun kuolla—minun myöskin.
VIKTOR. Aksel?… Minä en ymmärrä yhtään mitään.
SYLVI. Hän on kuollut!
VIKTOR. Kuollut—? Aksel—? Sinä hourit. (Menee alkoovin luo, nostaa verhoa.)
(Aksel makaa hengettömänä, kasvot vääntyneinä sohvalla.)
SYLVI (laahaa itseään polvillaan eteenpäin, kunnes näkee Akselin, jolloin hän puoleksi tukahdetulla huudolla vaipuu alas).
VIKTOR. Ei—eihän se voi olla mahdollista? (Syöksee sisään, tulee takaisin.) Sylvi, nouse ylös! Rauhoitu! Minä juoksen hakemaan lääkäriä.
SYLVI. Elä jätä minua … minä niin pelkään … Jumalan tähden,—elä jätä minua.