AKSEL. Enpä oikein. Hän kun vasta nykyjään on tullut paikkakunnalle.
Mutta olen minä hänet nähnyt yhtä kaikki.
SYLVI. Se kelvoton kapine ei vieläkään ole käynyt täällä. Ja me kun olimme niin hirveän hyviä ystäviä lapsina.
AKSEL. Olettehan te hyviä ystäviä hänen sisarensa, Almankin kanssa.
SYLVI. Ooja, mukiin menee. Kauhean hurskas ja siveellinen,—mutta hän on kumminkin Viktorin sisar, ja minä pidän hänestä aika paljon.
AKSEL. No, mitäs muuta. Sinä kutsut heitä telefoonilla tänne molempia.
SYLVI. Nytkö heti?
AKSEL. Miten vaan tahdot.
SYLVI. Mutta jos me sitten häiritsemme sinua?
AKSEL. Ei hätää mitään. Kohtahan kello on yksitoista. Minun täytyy tuossa paikassa mennä virastoon.
SYLVI. Se on totta, se! Kuinka sinä kumminkin olet kiltti, holhooja-setä. Nyt saat kernaasti lykätä laiskuri-viikkosi ensi kesään. (juoksee telefoonin luo.)