MAIJU. Olen jo moneen kertaan lukenut »Isä-meidän» ja »Herra siunaa meit' ja auta».
SILJA. Vedä sitten peite korviesi yli ja makaa hiljaa, niin uni kyllä tulee. Näes, kun Villekin jo nukkuu.
MAIJU. Enkö minä mahtuisi sinne Villen sänkyyn? Jalkopäähän?
SILJA. Ethän sinä, hyvä lapsi, tähän mitenkään mahdu. Herättäisit vielä tuon kipeän raukan.
MAIJU. Sinne karsinapenkille sitten; että olisin teitä lähempänä.
MATLENA. Ja kuuntelisit meidän puheitamme. Sittenhän sinä et nukkuisi semminkään.
SILJA. Pysy siellä vaan, eläkä puhele enää. Muuten et pääse uneen koko yönä.
MATLENA. Nyt talee joku. No, luojan lykky, tuossahan se Antti viimeinkin on.
MAIJU (juoksee ylös ja tarttuu isään kiinni). Isä, isä! Hyvää iltaa, isä. Voi, kuinka viivyitte kauvan.
ANTTI (panee lakkinsa naulaan). Iltaa, iltaa!