ANTTI. Kysyin.
SILJA (katselee reseptiä yhä). Hyvänen aika, vai kuudetta markkaa. Eihän niitä sitten mikään jaksa lunastaa.
ANTTI. Jos tuo nyt paranisi ilmankin. Kuinka luulet?
SILJA. En ymmärrä.—Ville raukka, kun niin toivoi saavansa rohtoja. Mitä se nyt sanookaan aamulla, jahka herää!
ANTTI. On tietysti pahoillaan. Saakeli sentään, ettei sekään tohtori voinut huokeampia kirjoittaa. Milloinka työmiehen kukkarossa on viittä, kuutta markkaa yhtaikaa; olisi hänen tuo pitänyt tietää.
MATLENA. Kertokaas nyt, Antti. Ketkä ne alkoivat riidan, työmiehet vai herrat?
ANTTI. Kuinka tahtoo selittää. Yhden mielestä työmiehet, toisen mielestä herrat.
MATLENA. Ja millä tavalla se päättyi?
ANTTI. Lieneekö tuo vielä lopullisesti päättynytkään.
SILJA. Antti, sinulle on käynyt pahasti. Näen sen päältäsi.