ANTTI. Ei pahemmin kuin muillekaan. Kaikkia meitä kohtasi sama isku.
SILJA. Mikä isku? Sano pois, täytyy sen tulla ilmi kuitenkin.
ANTTI. Työt lakkautettiin ja miehet jäivät joutilaiksi.
SILJA (painaa kätensä ristiin). Herra siunaa!
MATLENA. Lakkautettiin. Ihanko tykkänään?
ANTTI. Talven ajaksi kumminkin.
MATLENA. Mutta, hyvä Jumala, millä ihmiset elävät talven yli? Nälkäänhän ne kuolevat.
ANTTI. Kukas siitä välittää. Syntyypä toisia sijaan.
MATLENA. Ja minkätähden näin äkkiä? Juuri syksyllä myöhään, ettei enää saa työtä maallakaan. Silja, sinä et virka mitään?
SILJA. Minulla ei tällä haavaa ole selvää ajatusta. Pääni menee vallan ympäri ja maailma mustenee silmissä.