MATLENA. Vaanpa Mäki-Mattiin? Jossa ruununmiehet tuon tuostakin käyvät nuuskimassa. Voi, että menivätkään sinne—Kun uskaltaisi lähteä hakemaan.
ANTTI. Tämmöisellä ilmalla? Kylläpä käskisi. Tulevat ne sieltä muutenkin.—Silja!—Mitä sinä mietit?
SILJA (herää, pyyhkii hiukset otsalta ylös). En mitään.
ANTTI. Sano nyt! Jotain sinä kumminkin mielessäsi haudot.
SILJA. Puhumisestako se paranee?
MATLENA. Paranee, tai ei, mutta anna kuulla nyt! Ja paikalla.
SILJA. En minä osaa muuta ajatella, kuin että Jumala on mahtanut meidät hyljätä tykkänään.
MATLENA. Jumalako hyljännyt? Vielä vain. Herrat ne meitä hylkivät ja ahdistelevat, ei Jumala.
SILJA. Sepä tapahtuu hänen tahdostaan. Ei putoisi hiuskarvaa päästämme, ellei hän sallisi.
MATLENA. Elä joutavia! Mitä varten Jumala meitä vihaisi enemmän kuin muitakaan. Ollaanko me suurimpia syntisiä, ollaanko vaan?