TOPRA-HEIKKI. Hospodipomiloi! Täällähän se on hempukkakin.
MATLENA. Taas on teidän tähtenne saanut istua sydän kurkussa.
MIKKO. Kuka käski?
MATLENA. Niin, kuka käski. Kysy vielä. Kuka käskee teitä aina tappelemaan.
MIKKO. Sen verran! Siitä ei kannata puhua. Vai kuinka, Topra?
TOPRA-HEIKKI. Vasta se oli alku tanssiin. Mutta semmoiseksi hyvä. Oletko jo kuullut tarkemmin?
MATLENA. Eihän tuota Antti vielä oikein kertonut.
TOPRA-HEIKKI. No, minä sen teen, ja heti paikalla. Vai—heitetäänkö tuonnemmaksi?
MATLENA. Ei, ei! Kerro nyt jo.
TOPRA-HEIKKI. Kuulkaahan sitten! Kun alkaa miesten kesken tänaamuna levitä huhu, että parin viikon päästä työt lakkautetaan. »Mitä hullua», minä sanoin, »lähtäänpäs konttuorille». Mestari riitelemään, että ei saa keskeyttää työtä.