MIKKO. Kyllä olit julman-näköinen sillä hetkellä. Muistatkos, Antti?
Silmät punaiset ja hiukset pystyssä. Jo minua kamotti.
MATLENA. Kuinkas sitten kävi?
TOPRA-HEIKKI. No, minä hänet heitin irti. Mutta kovasti miehen housut tutisivat vielä jälkeenkin päin, kun oli kömpinyt siitä ylös.
MIKKO. Sitten poliisit ryntäsivät kimppuun ja olivat ne vähällä viedä
Topran putkaan.
TOPRA-HEIKKI. Oho! Ei toki milloinkaan.
MIKKO. Pääsit erillesi, kun me tulimme avuksi.
TOPRA-HEIKKI. Minä niistä olisin suoriutunut yksinkin. Vaikka hyvähän tuo oli että pysyitte luona, ettekä heittäneet minua yksin. Siitä teitä kiitän.
MATLENA. Entäs nyt, Topra?
TOPRA-HEIKKI. Niin nytkö?—Nyt ollaan työstä pois. Paria viikkoa ennen tai jälkeen, sama se.
MATLENA. Mutta mikä teille tulee eteen, kun ei ole työtä, eikä ruokaa?