ANTTI. Niin, että missäkö ovat? Jospa sen tietäisin, niin sanoisin heti.—Ja saisin varmaan tupakat palkakseni, ehkä juomarahaa vielä lisäksi, vai kuinka?
TIRKKONEN. Kuule, toveri, elä sinä kovin viisastele. Muistatko, mikä edesvastaus siitä on, jos pahantekijöitä hyysäät? Tunnet kaiketi lakia sen verran?
ANTTI. Kyllä, herra poliisi.
TIRKKONEN. Niinpä anna ilmi, eläkä laita itseäsi suotta välikäteen.
Täällä ne kumminkin ovat nurkissasi, tiedetäänhän me.
ANTTI. Tiedättekö? Vai niin! No, tehkää sitten hyvin ja etsikää, herra poliisi.
OTTO. Sängyn alta, esimerkiksi, ja sitten tuolta uunin päältä.
Eivätköhän, paholaiset, vaan olekin kiivenneet sinne?
HEIKURA. Tuon pojan minä varmaan näin äsken Mäki-Matissa.
OTTO. Minut? Taisipa tulla nyt pieni erehdys. Mäki-Matissa en ole käynyt moneen päivään. Olenkos sitten, sanokaa muutkin.
MATLENA. Kukapa sinun retkiäsi aina tietää, hunsvotti. Missä milloinkin kuljeksit.
HEIKURA. Ulkoa sinä kumminkin hiljan olet tullut, koska vaatteesi ovat märät.