OTTO. Ka, hiidessä, märät ne tosiaankin ovat.
HEIKURA. Tunnusta pois hyvällä: sinä olit Mäki-Matissa äsken?
OTTO. No, olinhan minä, olin, olin. Koska välttämättä niin tahdotte. Yhtaikaa läksimme pihasta, ettekö sitä nähnyt? Mutta huono teillä on hevonen, kun minä jalkapatikassa pääsin ennemmin perille.
HEIKURA. Tänne on vissiinkin oikotie sieltä?—Eikös ole?
ANTTI. En suinkaan tiedä.
TIRKKONEN. Et tiedä, et tiedä! Sinä et tiedä mitään. Mutta jospa me sinua opetamme tietämään, lurjus. Annan sinulle kohta tästä sapelistani—
MAIJU (puhuu ja kävelee unissaan). Putosivat alas … putosivat … nyt kohosivat … ja rahoja, kultarahoja, hopearahoja … voi, kuinka paljon … kun … pääsisin luokse…
SILJA. Maiju, Maiju, mihin menet? Pois maata!
MAIJU. En yhytä kiinni … ne pakenevat … auttakaa … ne pakenevat…
MATLENA. Mitkä pakenevat?