KUNNARI (säpsähtäen). Niin minäkö? Entäs te muut?
TOPRA-HEIKKI. Me tulemme sitten perässä, kun sinä olet sytyttänyt. Riihi tuolla kaukana, siinä ei mitään vaaraa. Sivumennen pistäännyt kuitenkin kartanolla ensin katsomassa, jos nukkuvat kaikki.
KUNNARI. Lähdettiin, sanoi poika-Jussi. Mutta ryyppy ensin ja se kunnollinen. (Ryyppää ja menee.)
TOPRA-HEIKKI. Otetaas mekin, ei tee pahaa (Ryyppää ja antaa Mikolle.)
No, mikäs Jaaraa vaivaa, kun on pudonnut noin läjään.
MIKKO (laskee pullon pois). Se rukoilee.
TOPRA-HEIKKI. Ryyppy, Jaara, ja pystyyn sitten. Ole mies!
JAARA. Jättäkää minut tänne, kun menette.—Taikka ei tänne, ei tänne. Tuossahan ne juuri asuvat, tuossa kalliossa. Voi, minua onnetonta, kun jouduin teidän pariinne.
TOPRA-HEIKKI. Houritko sinä, vai—? Ketkä asuvat tuossa kalliossa?
JAARA. Ne, ne—en uskalla sanoa.
MIKKO. Ne pirut, joista hän viime yönä näki unta ja joita hän sitten kaiken päivää on hautonut mielessään.