TOPRA-HEIKKI. Heitä hiiteen, elä ole lapsellinen. Aika mies!
JAARA. Minä käännyn pois, teen parannusta, armahda laupias Jumala, sinä ristiinnaulittu. Päästäkää minua, päästäkää! Päästäkää Kristuksen tähden.
TOPRA-HEIKKI. Niin mekö? Mene herran nimeen. Emmehän me sinusta kiinni pidä.
JAARA. »Ah, kunne kulkenen,
Kosk' tuskaa tuntenen,
Mun syntein suurten tähden?
Ah, kusta avun löydän?
Ei taida kaikki maailma
Mult' huojentaa tät' vaivaa.»
TOPRA-HEIKKI. Niinpä sinä rohkaiset itseäsi ja seuraat meitä. Etkä
rasita mieltäsi turhilla. Niistä ei kumminkaan mitään hyötyä ole.
Päinvastoin pikemmin. (Pudistelee Jaaraa.) No, Jaara, kuuletko sinä.
Ylös nyt!
JAARA. Minä nousen, minä nousen. Mutta antakaa mun mennä omia teitäni.
TOPRA-HEIKKI. Minnekä?
JAARA. Kirkon ovelle menen polvilleni. Jos sieltä vielä armon löytäisin.
Löytäisin, löytäisin! Voi, kurjaa minua, voi!
TOPRA-HEIKKI. Tuhat tulimmainen! Tuo se kärsimystä koettelee. Mene sitten, sen vietävä. Mene, mene! Mene paikalla. Ja kiiruusti nyt, että pääsen sinua näkemästä.
JAARA. »Ah, kunne kulkenen,
Kosk' tuskan tuntenen
Mun syntein suurten tähden.
Ah, kusta avun löydän»——(menee).