ANTTI (torkkuen). Kyllä, kyllä… Yösijaa talosta… Niin … hyvähän se oli…
MATLENA. Meidän pitäisi mennä viemään häntä, jos saisimme hänet kiinni, hän oli niin huono. Mitä arvelette? Antti, vastatkaa!
ANTTI. Mitäkö arvelen? En mitään. En yhtikäs mitään.
MATLENA. Niin, te ette tiedä, mistä on kysymyskään. Sama jos puhuisin kalliolle tuossa.
ANTTI. Sanokaas uudestaan.
MATLENA. Olkoon. Ennenkuin teitä saisin liikkeelle, on hän ehtinyt niin kauvas, ettemme häntä enää löytäisi kumminkaan.
ANTTI. Eikös ole tulipalo jo vähenemään päin, vai kuinka?
MATLENA. On, luulemma, kosk'ei kajasta taivas niinkuin äsken. Lähtäänkö rannalle päin katsomaan?
ANTTI. Ei häntä viitsitä.—Surma, kuinka minua yhä nukuttaa (pitkälleen).
MATLENA. Elkää ruvetko maata. Valvotaan yhdessä ja odotetaan… Siellä risahtelee, kuuletteko?… Topra!… Hyvä, että tulit. Nyt en pelkää enää.