TOPRA-HEIKKI. Me kolme: Kunnari, Mikko ja minä.—Minä siihen oikeastaan olen alkuna ja juurena.
MATLENA. Herra Jumala!… Mitä varten? Herra Jumala, mitä varten?
TOPRA-HEIKKI. Saadaksemme asuinhuoneesta siepata rahoja, sillä välin kuin väki oli sammuttamassa.
MATLENA. Ooh, teitä onnettomia! Ja noin tyyneesti sitä kerrot … ikäänkuin ei se mikään … rikos … olisikaan.
TOPRA-HEIKKI. Rikos—? Että ottaa yhdeltä liikoja varoja pois ja antaa hätääntyneelle?… Se ei ole mikään rikos.
MATLENA. Hyvä Jumala, onhan se kumminkin rikos… Elä kiellä, se on rikos. Rikos sitä kohtaan, jolta otitte.
TOPRA-HEIKKI. Ole huoletta. Hänellä on vielä paljon omaisuutta jäljellä.
Ei hän nälkään kuole.
MATLENA. Taivaan nimessä, kuinka tämä kaikki on mahdollista!—Semmoisen työn he tekevät eivätkä pidä sitä pahana. Ja te olette kuitenkin rehellisiä, hyviä ihmisiä. Mutta hyvätkin erehtyvät joskus. Me erehdymme kaikki, kun järkemme on pimitetty. Armollinen Jumala, anna heille anteeksi. Auta heitä oikealle tielle jälleen!
TOPRA-HEIKKI. Sinä olet herttainen tyttö, Matlena. Rakastan sinua enemmän kuin omaa henkeäni.
MATLENA. Mitäs teemme nyt, Topra? Ne ottavat teidät kiinni, ja panevat teidät vankeuteen. Moneksi vuotta, ehkä ijäksi?