TOPRA-HEIKKI. Vankeuteen?… Linnaan muurien sisään ja vahvojen lukkojen taakse?… Ei! Siihen kiusaukseen minä en lähde. Pannaan kova kovaa vastaan, viekkaus viekkautta vastaan. Vai linnaan! Kivisten muurien, rautakiskojen ja lukkojen sulkuun? Minua?… Ei ikinä!
MATLENA. Niin, eihän tehtyä sillä tekemättömäksi saa. Mutta kuinka voimme sitä välttää?… Amerikkaan? Paetaan Amerikkaan, nyt heti. Miksi kevättalvella vasta? Mennään heti! Mennään kaikki kolme, Mikko, sinä ja minä—
TOPRA-HEIKKI. Ja Kunnari.
MATLENA. Hän myöskin. Mennään kaikki. Ja siellä alamme uutta elämää.
Heitämme mielestä pois nämä asiat. Emme puhu niistä, emmekä muistele.
Teemme vaan kovasti työtä…
TOPRA-HEIKKI. Kuule!… Tänne tulee joku. Piiloon, puiden taakse!
Sukkelaan!
MATLENA. Elä hätäile. Se on Jaara. (Jaara tulee.)
TOPRA-HEIKKI. Tuhat tulimmainen! Hittoako sinä siellä kuhnustelet ja säikyttelet ihmisiä suotta? Sen vietävä!
JAARA. Tule, Topra! Parin tunnin kuluttua pääsemme vallesmannin puheille.
TOPRA-HEIKKI. Vouhka! Mitä tekemistä siellä? Sinä pässi!
JAARA. Tunnustamaan ja saamaan rangaistusta.—Ottakaamme ristin kuorma päällemme ja vaeltakaamme sitä kaitaista tietä, joka ijankaikkiseen elämään vie. Tule, Topra! Päivän valetessa hän nousee, sanoivat rengit.