MAIJU. Että jos siellä kummittelee, metsässä.
SILJA. Ole nyt joutavia. Keskellä päivää.
MAIJU. Mutta kuolleet eivätkös näyttäänny välistä?
SILJA. Eivätkä näyttäänny. Ja Villekö sinulle sitten pahaa tekisi?
MAIJU. Jos panisin katkismuksen povelleni. Mitä, äiti?
SILJA. Pane, pane. Voi, kuinka olet lapsellinen.
MAIJU (pistää kirjan poveensa). Nyt varmaankaan ei pysty mikään (menee).
SILJA (nojautuu sängyn laitaan, katselee ruumista). Ei tuskaa … ei kipua … ei synti eikä vaiva nyt rauhaasi häiritse… Tallella olet … rakas poikani … sydänkäpyni … en sinua takaisin pyydä … taivaassa sinulla on loppumaton ilo … en pyydä takaisin, vaikka itken … kun jäi niin tyhjäksi ja kolkoksi tupa … (peittää ruumiin valkoisella vaatteella). Lepää rauhassa, armas lapseni, lepää rauhassa. Jeesus Kristus sinut viimeisenä päivänä jälleen herättää … silloin, jos Jumala suo, näemme toisemme … silmästä silmään. (Istuu jonkun maikan päähän karttaamaan villoja, laulaa.)
»Pois makia maailma jää!
Mun sielun päänänsä
Täält' pyrkii ylös vielä,
Kanss' mielen etsii siellä
Ain' ijäist' menoo taivaass'
Juur' Herran pyhäin seurass'.»
(Antti ja Mikko tulevat.)