MAIJU. Ihanko heti sitten kun kuolen?
SILJA. Ihan heti.
MAIJU. Ja antaako semmoisen kirkastetun ruumiin?
SILJA. Antaa.
MAIJU. Mutta eipäs antanut Villellekään. Enpäs minä nähnyt. Näittekö te, äiti?
SILJA. Eihän sitä kuolevaiset silmät—Ole nyt rupattamatta, hyvä lapsi, en minä jaksa kuunnella… Juoksisit ennemmin Mäki-Mattiin sanomaan, että Ville on kuollut. Ja kysy, jos emäntä voisi tulla minua vähän auttamaan. Pitäisi käydä ilmoittamassa papille ja toimittaa hautaan. Enkä minä pääse täältä mihinkään, kun ei isä ole kotona.
MAIJU. Sanonko minä, että Villeltä terveisiä?
SILJA. Sano vaan. Mutta elä viivy, muista tulla takaisin samaa päätä.
MAIJU. Kyllä, kyllä. (Menee, kääntyy porstuasta takaisin.) Äiti, minua pelottaa.
SILJA. Mikä sinua pelottaa, lapsi?