VIKTOR. Ja minä tiedän, että olen juuri sama.
SYLVI. Entä kun näytän sinulle heti paikalla—. Lyömmekö vetoa?
(Ojentaa kätensä.)
VIKTOR. Lyödään vaan.
SYLVI. Minkä päältä?
VIKTOR. Konvehti-naulan.
SYLVI. Topp! (Erottaa toisella kädellään.) Nyt panen sinut koetukselle! (Ottaa juhlallisen asennon.) Ylös, Viktor Hoving, me rupeamme sokkosille.
VIKTOR. Mutta—mitä sinä ajattelet?
SYLVI. No?—Oletko sinä ihan sama kuin ennen, vai etkö ole?
VIKTOR. Sylvi kulta, onko tuo nyt täyttä totta?
SYLVI. Tietysti. Kas niin, Viktor, joudu, joudu! Elä anna minun odottaa.
Naula konvehtia—muista!