ANTTI. Mikä niitä rahoja vaivaa sitten, jos saan luvan kysyä?
SILJA. Sen tiedät kyllä, jos tahdot olla rehellinen. Oman käden oikeudella ne Topra on ottanut. Ei mitenkään muuten.
MIKKO. Oman käden oikeutta täällä, Silja hyvä, harjoittaa itsekukin.
Eroitus on vaan siinä, että toisia laki suojelee, toisia se vainoo.
SILJA. Elä kuuntele, Antti, elä kuuntele tuommoista puhetta. Mene omaantuntoosi ja ajattele tarkkaan, ennenkuin kosketat väärin saatuja rahoja.
ANTTI. Ajattele, ajattele! Minä en ajattele mitään. Ostan ruokaa ja syön mahani täyteen. Katsele sinä päältä ja ime sormiasi, jos niin lystäät. Sama se.
SILJA. Ostat leipää noilla? Vaikka olisivat—varastettuja?
ANTTI. Vaikkapa olisivat. Mitä se minuun kuuluu. Minä en kumminkaan ole niitä varastanut.
MIKKO. Te olette liian arka, Silja. Maailmassa pitää elää maailman mukaan.
SILJA. Tähän asti olemme eläneet rauhassa ja sovinnossa. Mutta nyt—
ANTTI. Syytön olen minä, sillä minä en riitaa rakenna.