MIKKO. Niin oli, minäkin muistan. Oikein täytyi ihmetellä hänen järkeään.
ANTTI. Ja semmoinen pää kun sillä oli oppimaan kaikkea. Luki jo kuin vettä mitä kirjaa tahansa. Olisi hänestä tullut vaikka pappi, kun olisi meillä ollut varoja häntä kouluttaa.
SILJA. Herra antoi, Herra otti, Herran nimi kiitetty olkoon! (Peittää ruumiin jälleen.)
ANTTI. Mikä varjo siellä liikkuu?
SILJA. Joku on ikkunan takana.
MIKKO. Kuka perhana—? Antti, joudu! Pian pois nämä (viskaa lakkinsa rahojen päälle ja painaa käsillään). Jokohan ennätti nähdä?
ANTTI. Odotas—se taitaa olla Matlena.
MIKKO. Niin onkin.—Hyi, kuinka säikähdin.—Mitähän siellä kurkistelee… Kuunnellaanpas … hän puhuu jotain (menee ikkunaan). Ei! Ei ketään. Käy sisään vaan.
ANTTI. Mitä hän kysyy?
MIKKO. Jos täällä on vierasta tuvassa.