MATLENA. Nuku nyt, nuku! Heitä pois mielestäsi nuo asiat. Meillä on aikaa miettiä niitä sittenkin taas, kun heräät.
TOPRA-HEIKKI. Sinä, Matlena! Oma tyttöni!—Kultanuppuni!—Pidätkö sinä minusta nytkin vielä? Vaikka olen tänlainen—pahantekijä.
MATLENA. Minun silmissäni olet kuitenkin hyvä, parhain kaikista. Mutta nyt et saa virkkaa enää mitään. Et ainoata sanaa.
TOPRA-HEIKKI. En, en.—Minä tottelen sinua ja nukun.
SILJA (puoliääneen Antille). Eiväthän kaikki voi olla rikkaita, toisten täytyy olla köyhiä, sen on Jumala viisaudessaan niin määrännyt… Ja itsekunkin tulee kantaa ristinsä kärsivällisyydellä, eikä soimata Herran töitä, jos kohta niitä ei ymmärräkään. Ollaan uskolliset kuolemaan saakka, kyllä ne sitten aikanaan kaikki selviävät.
ANTTI (samoin puoliääneen). Ei köyhyys taivaasen auta. Sen ainakin kokemus näyttää.
SILJA. Sitä et tiedä. Muista vertausta rikkaasta miehestä ja
Latsaruksesta.
ANTTI. Se nyt oli se yksi tapaus. Sopineeko sama vertaus kaikille.
SILJA. Kyllä, kun vaan iloisella ja nöyrällä mielellä taipuu kärsimisen alle. Luulen että silloin jo täälläkin annetaan joskus tuntea taivaan esimakua.
MIKKO (Matlenalle puoliääneen). Matlena, kuulehan?