VIKTOR. Huh—huu!
SYLVI. Niin ja sitten sinä heti juokset tiehesi.
VIKTOR. Huh—huu!
SYLVI. Maltapas, mokoma käen-poika!
VIKTOR. Huh—huu!
SYLVI. Sepä nyt on merkillistä. Enkö minä saa sinua kiinni? (Jatkavat leikkiä nauraen ja riemuiten. Innostuvat yhä enemmän, kunnes Sylvi viimein saa hänet kiinni.)
SYLVI (pitää hänestä kiinni ja vetää huivin silmiltään, hengästyneenä). Sainpas—viimeinkin.—Oletpa sinä koko mestari juoksemaan. Mutta maltahan nyt on minun vuoroni.
VIKTOR. Vieläkö jatkamme?
SYLVI. Tietysti. Eikö tämä sitten ole hauskaa?
VIKTOR. Kyllä—mutta—