MATLENA. Taivaan vallat!—Kuolemanrangaistuksen!
ANTTI. Hyvästi, Silja! Eipähän tässä auttane muu kuin lähteminen.
SILJA. Eläs vielä. Minua niin pyörryttää. Ajatukset hämmentyvät. Eläs mene, Antti.
ANTTI. Täytyyhän mun.
MAIJU. Elkää jättäkö meitä, isä, meille tulee niin kovasti ikävä.
Kuuletteko, elkää jättäkö!
ANTTI. Ehkä hyvät ihmiset auttavat, että saat tuon ruumiin maahan.
SILJA. Unta? Pahaa unta taikka hourausta?… Minä kun valvoin niin paljon Villen kanssa. Enkä ole syönyt moneen aikaan … niin kummako, jos heikkoudesta menee sekaisin… Kun pääsisin selviämään taas… On niin vaikeata tämä. Niin kovin vaikeata.
ANTTI. Se tuli liian äkkiä. Et saa sitä vielä tajuntaasi.
SILJA. Ettäkö sinua viedään linnaan? Vangiksi?
MAIJU. Isääkö linnaan? Äiti, isääkö linnaan? (Itkee.) En minä anna, en, en!… Voi, en minä anna… Nuoko herrat ne vievät?… Mitä varten?… Viekää muita, elkää isää. Hyvä, rakas herra, elkää viekö isää… Minä poimin teille marjoja ensi kesänä (polvilleen). Rakas Jumala taivaassa! Sano heille, etteivät saa viedä isää linnaan! Lähetä enkelit meitä suojelemaan. Rakas Jumala taivaassa, opeta minua rukoilemaan, että kuulisit ääntäni, etteivät veisi isää linnaan…