VIKTOR. Avaa, herran nimessä!
SYLVI (juoksee etehiseen ja avaa oven). Oh, Viktor, ei mitään hätää, se on vaan Alma!
ALMA (tulee sisään). Niin, kukas sitten?
SYLVI. Luulimme sinua Akseliksi. Istu, Alma kulta. Ja ota työ esille.—Taivas, kuinka sydämmeni läpättää. Säikähdin niin—että—
ALMA (ottaa käsityön laukustaan). Mitä sinä sitten säikähdit?
SYLVI. Oh, en mitään, en kerrassaan mitään. (Nykäsee salaa Viktoria ja istuu tuolille häntä lähelle.) Kaunis ilma tänäin.
ALMA. Päinvastoin, siellähän sataa lunta.
SYLVI. Vai niin—? Sitä minä en tiennytkään.—Mutta eilen ainakin oli kaunis ilma.
ALMA. Niin, eilen kyllä oli kaunis ilma.
SYLVI. Ja huomenna on luultavasti myöskin. Baromeetteri nousee!