ALMA (hymyillen). Mitäpä se hyödyttäisi, jos sinuun suuttuisikin? Sinä olet nyt kerran semmoinen—kuin olet.
SYLVI. Niin, siinä olet oikeassa. Minä olen juuri semmoinen kuin olen.
Niin ett'ei maksa vaivaa välittää pikku asioista.—No niin—(Rukoillen.)
Ottaisithan sinäkin pitääksesi huolta minusta, Alma kulta, että Aksel
voisi olla rauhoitettu siinä suhteessa?
ALMA. Mielelläni.
SYLVI. Kiitoksia, Alma rakas.—(Hyppää ylös ja puristaa häntä kaulasta.) Niin, sinä olet kumminkin aina hyvä ja kiltti.—Topp, Viktor? Me tanssimme yhdessä ensimmäisen franseessin tänä iltana?
VIKTOR. Sen teemme!
SYLVI. Ja muita tanssia vähän väliä. Sinun pitää hakata minua hirveästi, kuules!
VIKTOR. Ahkeruus on ilomme, herra katteini!
SYLVI. Oi, kuinka siellä tulee hauska! Niin jumalattoman hauska!—Minä otan morsiuspukuni—niin, tiedätkös, morsiuspukuni—se kuuluu sopivan minulle erinomattain.—Hyvä, rakas Viktor, näin iloinen en minä ole ollut sitten kun sinä viimeksi olit täällä, kuusi vuotta takaperin. Uskotko?
VIKTOR. Enpä oikein.
SYLVI. Maltapas—kyllä minä opetan sinut epäilemään.