VIKTOR. Sylvi—suutuitko sinä?
SYLVI. En. (Ojentaa hänelle toisen kätensä.)
VIKTOR (suutelee sitä). Sylvi'
AKSEL (ruokasalista). Minnekä te jäitte? Kahvi jäähtyy.
VIKTOR. Sylvi—taivaan nimessä—sinä olet niin tulipunainen ja kiihtynyt—
SYLVI (läähättäen). Tuntui niin—kummalta katsoa sinua silmiin, Viktor.
AKSEL (niinkuin ennen). Kuuletteko siellä?
VIKTOR. Kyllä. Me tulemme tuossa paikassa.—Sylvi, joudu—!
SYLVI. Mene edeltä.—Minä tulen sitten vähän ajan päästä.
VIKTOR (tekeytyy tyyneksi, välinpitämättömäksi, menee sisään).