VIKTOR. Vielä pahemmin—kymmentä vertaa pahemmin.
SYLVI. Narraat—ihan varmaan.—Voitko katsoa minua suoraan silmiin?
VIKTOR. Voin kyllä.
SYLVI (katsoo vähän aikaa häntä silmiin, peräytyy vavisten, punastuu,—hämillään. Kätkee kasvonsa toiseen käsivarteensa, kuiskaa). Viktor—minkä tähden sinä—Viktor—!
VIKTOR. Mitä niin, Sylvi?
SYLVI. Minkätähden sinä katsoit minuun sillä tavalla—?
VIKTOR. Sylvi—vieläkö epäilet? Mitä—?
SYLVI. En.
VIKTOR (matalalla äänellä.) Sylvi—?
SYLVI (kääntyy pois yhä käsivarsi silmillä). Ole vaiti—!