SANDELL. Johan nyt oli!—Kysykää muilta, ellette minua usko.
HARLIN. Tai ehk'et tiedä, ketä me tarkoitamme—
SANDELL. Tiedän kyllä, eihän siellä ole ketään muuta valkoisessa harsopuvussa, kuin rouva Vahl.
IDESTAM. Hän, joka nyt menee tuolla oikealla!
SANDELL. Juuri sama.
HARLIN. Ja rouva jo! Perhana! Kuinka se on mahdollista? Hän näyttää vielä niin nuorelta. On aivan kuin pieni koulutyttö.
SANDELL. Niin, ei hän vielä ollut lapsenkenkiään kuluttanut, kun meni naimisiin holhoojansa kanssa.
HARLIN. Vai niin, vai holhooja se hänet kaappasi itselleen, ennenkuin muut vielä tiesivät hänestä mitään. Mokoma kettu.
IDESTAM. Häntä sietäisi vähän rangaista, eikö totta?
HARLIN. Me hakkaamme hirveästi hänen kaunista rouvaansa tänä iltana.
Kiusallakin!