SANDELL. Sh—! Hän tulee. (Tohtori Tuneberg, tullinhoitaja Brun ja Aksel tulevat virvoitushuoneesta.)
BRUN. Olet aivan oikeassa, hyvä veli. Piru näissä iloissa kulkekoon. Mutta minkäs sille tekee? Isänä ja aviomiehenä täytyy vaan olla mukana, joko sitten tahtoo, tai on tahtomatta.
TUNEBERG. Miksi mennä naimisiin? Miksei pysyä ennemmin vanhana poikana niinkuin minä, ja säilyttää kultainen vapautensa?
AKSEL. Mutta tulethan sinäkin tanssiaisiin tuon »kultaisen vapautesi» kanssa, vaikka et tanssi. Vai onko sinusta niin hauska katsoa muiden iloa?
TUNEBERG. Ei, hiisi vieköön, olekaan. Mutta jossakin sitä täytyy iltaansa kuluttaa.
BRUN. Puhu sitten vielä »kultaisesta vapaudesta»! Sinulla on ikävä— et tiedä miten iltaasi kuluttaisit. Ei, toista on sittenkin olla perheenisänä.
SANDELL. Aksel, tulepas katsomaan, kuinka nuoret herrat täällä hakkaavat sinun kaunista rouvaasi.
AKSEL. Anna sinä heidän hakata. Ei se minua haittaa.
SANDELL. Hoving varsinkin näkyy olevan pahasti pikiintynyt.
AKSEL. Hupaista kuulla.