AKSEL. Joko taas—!
SYLVI. Anna anteeksi—oma puoliskoni, minä tarkoitin. Nyt saan siis pyytää sinulta seitsemänkymmentä ja seitsemän asiata. Ajatteles— ennenkuin olen ne kaikki keksinyt.
AKSEL. Mutta yksi ehto minun kumminkin täytyy siihen panna.
SYLVI. Ei mitään ehtoja! Rakkahin Aksel, ei mitään ehtoja!
AKSEL. No, totta kai! Yksi ainoa pieni ehto sinun toki pitää täyttää.
SYLVI. No sanopa sitten, mikä se ehto olisi?
AKSEL. Pieni, joutava vaan—
SYLVI. Sano pian!
AKSEL. Ei ole kiirettä kirkkoon.
SYLVI. Ala joutua, holhoja-setä, taikka—minä nipistän sinua korvasta.