AKSEL. Vai niin, vai rupeet sinä häijyksi, pikku pulmunen. Entäpä jos saatkin mennä tiehesi.
SYLVI. Ei toki, eihän? Ehto? Rakas, kulta Aksel, muista, että minulla on vaan kaksi minuuttia.
AKSEL. Niin, se on totta, se.
SYLVI. Ellet sinä pitentäisi aikaa?
AKSEL. Ei—kuule—
SYLVI. Elä sitten edes vitkastele niin kauheasti, Aksel. No, mikä se ehto oli?
AKSEL. Se vaan, että minä ensin saan tutkia kaikki nuo seitsemänkymmentä ja seitsemän asiaa, ennenkuin hyväksyn.
SYLVI. Ehei, kas siihenpä minä en suostu.
AKSEL. Kuule mokomaa! Vai et sinä suostu siihen?
SYLVI. En.