AKSEL. Onko se täyttä totta?
SYLVI. Täyttä totta.
AKSEL. Tjah—sitten sitä ei voi auttaa. Minun täytyy ottaa sanani takaisin.
SYLVI. Ei, Aksel—anna nyt myöten. Minä lupaan olla kiltti. En pyydä mitään mahdottomia, paljaita pikku asioita vaan.
AKSEL. Siinä tapauksessa minä ne kyllä hyväksyn, eikähän minun ehdostani silloin ole sinulle mitään haittaa.
SYLVI. Niin—mutta kuitenkin, Aksel! Olisi niin paljon, niin äärettömän paljon hauskempaa, jos minä ihan vapaasti saisin ajatella kaikki nuo seitsemänkymmentä ja seitsemän asiaa, enkä tarvitseisi pelätä kieltoa. Rakas pikku Aksel!
AKSEL. Rakas pikku Sylvi, minä pysyn sanassani.
SYLVI. Niin, semmoinen sinä olet, holhoja-setä. Minä en sano sinua enää koskaan muuksi, sillä se sinä olet aina ollut ja siksi sinä jäät ikipäiviksi.
AKSEL. Kas niin, nuo kaksi minuuttia ovat tuossa paikassa kuluneet.
Annapa nyt kuulla ensimmäinen pyyntösi.
SYLVI. Enkä anna. En pyydä enää mitään.