ANNI. Herrat ihastuvat aina pintapuolisiin ja turhamaisiin naisiin.
Sehän on tunnettu asia.
ALMA. Elä sano. Viktor ainakaan ei välitä semmoisista, sen tiedän. Mutta he ovat vanhoja lapsuudenystäviä Sylvin kanssa; pieninä jo leikkivät yhdessä joka päivä—
ANNI. Entä sitten? Vanha lapsuudenystävä hän on minunkin kanssani.
Mutta emme me siltä ole noin hirveän hyvää.
ALMA. Niin, sinä kun pidät kaikki herrat niin kaukana luotasi kuin mahdollista.
ANNI. Muu ei sovellu nuorelle naiselle. Semmoinen on minun ajatukseni.
ALMA. En minä suinkaan tahdo puolustaa Sylviä, mutta kyllä te kumminkin tuomitsette häntä liian ankarasti. Hän on oikeastaan vaan lapsi vielä.
KARIN. Kyllä kai! Keikailija hän on, ei muuta mitään.—Ja noin tuttavallinen suhde vanhan ystävyyden nojalla saattaa vielä helposti kehittyä joksikin muuksi. Sylvi ja herra Hoving saisivat olla varuillaan—
ALMA. Ei, hyvä Karin! Kuinka voit tuonlaista ajatellakaan!
KARIN. On sitä nähty ennenkin.
ALMA. Viktor rakastuisi toisen miehen vaimoon? Ei ikinä! Luulin toki, että tuntisit hänet paremmin.