KARIN. Oletko tarkastanut häntä tänä iltana?
ELIN. Sinuunhan herra Hoving on rakastunut, Karin. Etkö muka tiedä?
ANNI. Sh—! Elkää puhuko niin kovaa. (Sylvi ja Viktor tulevat käsi kädessä salista.)
VIKTOR. Säästät siis kotiljongin minulle, Sylvi?
SYLVI. Sekä sen että kaikki franseessit lisäksi, jos niin tahdot.
(Heittäytyy nojatuoliin vasemmalle.)
VIKTOR. Oi, kuinka mielelläni minä tahtoisin! Mutta pahaksi onneksi se ei käy päinsä.
SYLVI. Minkätähden ei?
VIKTOR. Sylvi kulta, ihmiset moittisivat meitä siitä.
SYLVI. Ja mitä he sitten osaisivat sanoa? Että me molemmat tanssimme kernaimmin yhdessä? Sehän olisi vaan puhdas totuus, tiedämmä.
VIKTOR. Niin, mutta sitä pidettäisiin pahana, hyvä ystävä.