KARIN (nauraa pakollisesti). Sylvi on toki rehellinen.
ANNI. Ja sen hän sanoo kaikkien kuullen. Hyvänen aika sitä Sylviä, kuinka hän on hirveästi varomaton! Siitähän voi syntyä vaikka minkälaisia juttuja!
ALMA (levottomana). Viktorissa ei ollut syytä. Hän kyllä olisi tullut mielellään, kuulittehan sen.
KARIN. Oh, eipä hänellä näytä olevan ikävä siellä Sylvinkään luona.
ELIN. Oletko sinä mustasukkainen, Karin?
KARIN. Ush, kuinka sinä olet tyhmä, Elin. Minä mustasukkainen!
ELIN. No, johan minä ajattelinkin!
SYLVI. Kas niin, nyt soitetaan polkkaa. Emmekö tanssi taas vähän?
VIKTOR. Niinkuin tahdot. (Menevät käsikädessä saliin.)
KARIN. Näettekö, kuinka hempeästi he nojaantuvat toisiinsa? Aivan kuin joku vasta kihlattu pari.