VIKTOR. Mainiota! Täällähän olemme suojassa syrjäisten silmiltä.
SYLVI. Istu sinä tähän.
VIKTOR. Niin lähelle? Uskallanko?
SYLVI. Uskallat, tietysti.
VIKTOR (tarttuu hänen käteensä). Sinulla on niin pieni, sievä käsi.
(Suutelee sitä.)
SYLVI (tempaa sen sukkelasti pois, punastuen ja hämillään). Minkätähden sinä teet noin, tuolla tavalla?
VIKTOR. Kun en malttanut olla sitä tekemättä.—Sylvi—oliko se sitten niin väärin?
SYLVI. Ei—en minä tiedä.
VIKTOR. Niinpä anna minun suudella sitä vielä kerran.
SYLVI. Viktor—nyt sinulla taas on tuo sama katse.