SYLVI. Koskiko se minua?
ALMA. Osaksi sinuakin.
SYLVI. Mitä se oli, Alma? Sano minulle kaikki, sano nyt heti.
ALMA. Ei, ei vielä tänä iltana. Mutta minä tulen luoksesi jonakin päivänä. Ehkä jo huomenna.
SYLVI. Istu tänne, Viktor, entiselle paikallesi.
VIKTOR. Sylvi elä pyydä.
SYLVI. Sinä näytät niin masentuneelta. Viktor, mikä sinun on? Mitä Alma sanoi? Te salaatte jotain.
VIKTOR. Ole huoletta, Sylvi, sinä saat tietää kaikki. Huomenna tulen luoksesi, aamusta päivin, kello yksitoista. Mutta nyt—niin, nyt emme uskalla enää olla yhdessä tänä iltana, koska kuuluvat pitävän meitä silmällä täällä.
SYLVI. Emmekö uskalla?
ALMA. Ette mitenkään. Te olette jo herättäneet liian suurta huomiota.