VIKTOR. Lähdemmekö pois?
ALMA. Voinhan luottaa sinuun? Lupaatko tehdä asiat selväksi ja saattaa kaikki oikealle tolalle jälleen?
VIKTOR. Mutta mitä sanoo Sylvi?
ALMA. Tulevaisuudessa hän sinua siitä kiittää. Ja pitää sinua rehellisenä ja kelpo miehenä. Hänelle on parempi tuntea muutaman päivän tuskaa, kuin tulla ijäti onnettomaksi.
VIKTOR. Saattaa niin olla.—Alma, minä tahtoisin kernaimmin mennä täältä tieheni nyt.
ALMA. Ei, jää tänne ihmisten tähden. Ajattele Sylvin mainetta. Heittäydy iloiseksi—tanssi ja huvittele. Se on välttämätöntä.
VIKTOR. Niinkö arvelet? No hyvä—tahdon koettaa! Olkoon menneeksi—
ALMA. Kas niin, Sylvi, nyt meillä on kaikki selvillä.
SYLVI. Viimeinkin. Minä jo luulin, ettei teidän keskustelustanne loppua tulisikaan.
ALMA. Niin, näetkös, asia oli tärkeätä laatua.