ALMA. Minne nyt? Sylvi, kuule mitä sinä ajattelet—? (Rientää hänen jälkeensä.)
KARIN. Oh, Herra siunaa ja varjele! Tämähän alkaa tulla oikein jännittäväksi.
ANNI. Minä olen mykkänä sulasta hämmästyksestä. Onni, ettei ketään sattunut tulemaan. Tämähän on suorastaan häpeällistä.
ELIN. Mikä hänelle tuli?
KARIN. Etkö ymmärtänyt? Hänhän oikein kiehui mustasukkaisuudesta.
ELIN. Eikö mitä? Hyi, nyt suotta panettelette Sylviä. (Aksel ja Viktor tulevat vasemmalta.)
AKSEL. Missä hän sitten on?
VIKTOR. En tiedä. Tänne minä hänet jätin.
KARIN. Sylviäkö etsitte? Hän karkasi tiehensä.
ALMA (tulee oikealta). Häntä ei voinut millään ehdolla pidättää.