VIKTOR. Olosuhteet pakoittavat meitä. Emme voi sille mitään.
SYLVI. Oh, kuinka me voimme! Luota minuun, Viktor, kyllä keksin jonkun neuvon. Me emme anna pakoittaa itseämme, emme olojen emmekä ihmisten emmekä minkään voiman maailmassa. Me voitamme kaikki esteet.—Viktor, minä en pelkää mitään. Nyt kun sinä olet luonani, tunnen itseni reippaaksi taas. Niin reippaaksi, että voisin vastustaa koko maailmaa, jos niiksi tulee.
VIKTOR. Rakas—etkö pelkää? Sinähän ihan vapiset.
SYLVI. Niin, sentähden vaan, että olet noin vastahakoinen. En minkään muun tähden.
VIKTOR. Ei, Sylvi, jätä nyt nuo ajatukset mielestäsi. Ole järkevä. Usko minua, se on välttämätöntä.
SYLVI. Se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Voimme tällä hetkellä olla onnellisia ja rakastaa toisiamme niinkuin eilen tanssiaisissa, siitä ei kukaan ihminen meitä estä. Viktor, etkö muista, kuinka suloista ja ihanaa meillä oli illalla silloin, ennenkuin Alma tuli meitä häiritsemään. Kun kuvittelimme, että vietettiin meidän häitämme, että sinä sitten myöhempään veisit minut morsiamenasi meidän yhteiseen kotiimme, ja—sinä ottaisit minut syliisi—
VIKTOR. Vaiti, Sylvi, vaiti, taivaan nimessä!—Elä puhu enää sanaakaan niistä! Minä kurja—kun herätin sinussa tunteita, jotka—Sylvi, minä pyydän vakavasti, lopeta! Unohda kaikki. Anna minulle anteeksi, eläkä muistele niitä enää. Onhan tämä jo muutenkin kyllin katkeraa, elä tee sitä enää katkerammaksi—
SYLVI.—sinä ottaisit minut syliisi ja painaisit minua rintaasi vasten ja suutelisit minua—ja minä olisin kokonaan sinun omasi elämän loppuun saakka—
VIKTOR (tahtoo nousta). Jos vielä jatkat, niin lähden pois. Minä en kestä enää—
SYLVI (tarttuu häneen). Ei, Viktor, sinä et saa mennä, sinä et saa jättää minua. Kuinka sinulla voi olla sydäntä työntää minua luotasi? Viktor, minä rakastan sinua ja minä olen sinun omasi. Mitä tulee minun tehdä, sano? Minä tottelen sinua kaikessa, mutta unohtaa sinua, unohtaa meidän rakkauttamme, sitä en voi. Viktor, etkö näe, että se on mahdotonta. Minä en voi elää ilman sinua. Minä tahdon olla sinun, minä riipun sinussa kiinni, enkä päästä sinua—minä seuraan sinua vaikka kadotukseen, jos niin on. Viktor, elä ole kova—rakastathan sinä minua?