HOMSANTUU. Taikka meidät molemmat. Mihinkä lähdet?
RISTO. Käyn pikipäin vain ulkona. Kyllä tulen kohta takaisin.
HOMSANTUU. Jos paikaltasi hievahdat, laukaisen minä heti.
RISTO. Sinulla on paha mielessäsi, Kerttu.
HOMSANTUU. Koskapa siellä muuta on ollut?
RISTO. Sitä juuri pelkäsin. Sinussa alituiseen kiehuu ja kuohuu tuo mustalais-veri. Koeta, Kerttu-kulta, kerran hillitä itseäsi, koeta taivaan tähden.
HOMSANTUU. Turha vaiva. Taivasta ei kumminkaan ole minua varten tehty.
RISTO. Minä lupaan sinulle vaikka mitä, kun vain maltat mieltäsi.
HOMSANTUU. Lupauksiin en luota.
RISTO. Enkä minä aikonut sinua jättää, Kerttu, vaikka tulit ehkä siihen luuloon, kun lähdin niin äkkipikaa. Niin pian kun Johannan olen hautaan saanut, yhdyn sinuun jälleen, se on totinen tosi.