HOMSANTUU. Maan povessa yhdymme, kun multana olemme molemmat; ei ennen.
RISTO. Mutta ajatteles nyt sentään, Kerttu kulta. Kun minä veisin sinut vihille, ja sinä tulisit kunniallisen miehen aviovaimoksi. Et olisikaan enää koko maailman hylkynä, niinkuin tähän saakka.
HOMSANTUU. Kahdesti olet minut pettänyt. Kolmatta kertaa sitä et tee.
RISTO. Kuules vielä kun sanon. Älä, Jumalan tähden laukaise. Odota edes siunaama hetki. Näethän, etten kumminkaan pääse tästä pois, jos tahtoisinkin.
HOMSANTUU. Puhu sitten joutuin.
RISTO. Kun vain tietäisin, mitä sinä oikeastaan tahdot. Sieluni kautta, nyt olisin valmis mihin hyvänsä. Sano, haluatko jotakin.
HOMSANTUU. Haluan.
RISTO. Mitä? Kerttu, mitä sinä haluat?
HOMSANTUU. Kostoa.
RISTO (pyyhkii otsaansa; itsekseen). Missä se Toppokin viipyy.