HOMSANTUU. Oletko valmis, Risto?
RISTO (polvillaan). Armahda, minua, Kerttu! Mitä siitä hyödyt, jos minut tapat. Armahda.
HOMSANTUU. Armahditko sinä minua, konna? Uuden kerran minut kavalasti petit, viettelit pahemmin kuin ennen. Ajattelit: tuo on maailman hylky, ei siitä rangaistusta tule, jos hänet turmelee. Mutta sinä erehdyt! Tämä maailman hylky, jonka puolia ei kukaan pidä, kostaa sinulle itse.
RISTO. Kosta muulla tavalla. Säästä henkeäni.
HOMSANTUU. Ei, kuolla sinun täytyy. Ja minun myös.
RISTO. Armoa, armoa!
HOMSANTUU. Armoa ei sinulle eikä minulle.
RISTO. Varro! Salli minun edes rukoilla ensin.
HOMSANTUU. Se on suotta. Et sinä taivaaseen kumminkaan pääse sen enempää kuin minäkään.
RISTO. Pääsen minä, en ole huonompi kuin muutkaan. Eikä ihmiseltä muuta vaadita kuin uskoa. Ja minä uskon, uskon totisesti. Varmaan pääsen, jos vain annat aikaa rukoilemiseen.