RISTO. Kahden naisen elämän turmellut! Mitä puhetta tuo on?
VAPPU. Vaimonne kuoli suruun ja huoleen teidän tähtenne.
RISTO. Kuka sen on sanonut?
VAPPU. Eikä siinä kyllin. Kahta kauheampaan tilaan olette vielä saattanut tuon onnettoman tyttöparan, jota poliisit täältä kuljettivat vastaani äsken.
RISTO. Niinkö Homsantuun? Olkaa huoletta. Hänen kanssaan menetellään lain ja oikeuden mukaan.
VAPPU. Ja minkä mukaan menetellään teidän kanssanne?
RISTO. Minun? Mistäs minua voitaisiin vetää edesvastaukseen?
VAPPU. Ei mistään, sehän on selvä. Ei mistään! Maailma on teistä saanut, mitä on tahtonutkin, ei se teitä rankaise, eikä se teidän vikojanne vikoina pidä. Yksin papit ja tuomaritkin ovat puolellanne, sillä synti heidän silmänsä sokaisee. Pimeyden palvelukseen valon palvelijat valtaansa käyttävät. Mutta siihen ei toki kaikki lopu. Viimeinen sana ei vielä ole sanottu. Ja niin totta kuin herrallakin on herra ja vaivaisella Jumala, niin totta on myös, että te ja kaikki teidän vertaisenne kerran seisotte sen valtaistuimen edessä, johon ei ihmiset pääsekään oikeutta ja totuutta mielensä mukaan väärentämään. Silloin vasta teidän tuomionne langetetaan.
RISTO. Missä se on, se valtaistuin?
TOPPO. Niin, missä, minäkin kysyn.