(Kolme kovaa lyöntiä kuuluu seinään. Kaikki säpsähtävät, varsinkin naiset.)
NAISET. Herra siunaa, mikä se oli?
LEENA-KAISA. Kalma löi.
ANNA-MAIJA. Vai lienee maailman loppu käsissä.
TOPPO (katsoo ikkunasta). Eikö lieto! Homsantuu se vain seinää jymäytti, koska hän nyt tuolla nyrkkiä pui ja hyppää kuin villitty.
RISTO. Ulos miehet! Ottakaa kiinni se riivattu ja viekää poliisikamariin.
JOHANNA. Ei, antakaa hänen olla rauhassa.
RISTO. Mitä vielä. Putkaan tyttö vain ja pian.
TOPPO. Myöhäistä! Hän juoksee pois, ette häntä enää kiinni saa. Tuolla hän jo lentää niin kaukana, ettei koko tytöstä näy muuta kuin hame, joka tuulessa liehuu.
RISTO. No, menköön sitten. Mutta peijakas hänet perii, jos hän vielä kerran mailleni tulee.