KATRI. Mitä sinä ajattelet, Johanna. Vallanhan sinä laitat itsesi ihmisten naurettavaksi.
LAURA. Vastikään vihiltä päässyt ja nyt jo tahtoisi erota miehestään. Ei semmoista ole ikipäivinä kuultu.
LOTTA. Ja mokomastakin syystä sitten. Hullun naikkosen tähden. Niin juuri; eihän Homsantuuta kukaan ihminen pidä viisaana.
JOHANNA. Kuinka kovaan nuo neulat panittekaan. En saa niitä millään lähtemään.
(Repii kruunut ja harsot päästään.—Leena-Kaisa ja Anna-Maija tulevat esiin ja asettuvat molemmin puolin Johannaa.)
LEENA-KAISA. Katsokaa kuinka paha henki ihmistä riivaa, kun hänet vain kerran saa pauloihinsa.
JOHANNA. Paha henki? Minua?
RISTO. Niin kyllä. Pahan hengen yllytyksiä tuo on, ei muuta. Ei totisesti olekaan.
VAPPU. Lieneehän, mitä lieneekin, mutta Johannan sijassa tekisin juuri samoin.
LAURA. Toinen hyvä. Yllyttää vielä tuota hassua.