KATRI. Mitäs Vapusta. Ei hän olekaan niinkuin muut. Ajattelee aina toisin kaikissa asioissa.
LEENA-KAISA. Vappu on maailman lapsi. Älä kuuntele häntä.
VAPPU. Mutta ajatelkaa, hyvät ihmiset, pikkuisen. Kuinka saattaisi elää yhdessä semmoisen miehen kanssa, johon ei voi luottaa. Mahdotonta suorastaan. Ennemmin toden totta menisin kaivoon.
JOHANNA. Niin se on. Ennemmin kaivoon taikka sikoja paimentamaan. Älkää minua estelkö, vaan antakaa minun mennä.
ANNA-MAIJA. Onneton, näinkö pian sinä pyhän vihkivalasi unohdat?
JOHANNA. Vihkivalani? (Painaa päänsä alas.)
LEENA-KAISA. Näinkö sinä miehesi tahdolle olet alamainen? Näinkö häntä miehenäsi ja herranasi kunnioitat?
ANNA-MAIJA. Emmekö kaikki olleet tässä todistajina äsken, kun sinut
Riston haltuun annettiin, ollaksesi häneen elinkautesi sidottuna?
LEENA-KAISA. Ja käyttäytyäksesi kaikessa niin, että miehellesi kelpaisit.
RISTO. Että miehellesi kelpaisit.—Niin papin sanat kuuluivat.